Minä olen tunnetusti ihminen joka voisi syödä vaikka pelkkää pahvia jos sillä pysyisi hengissä (cf. fuksivuosi meni paljolti popcornin avulla). Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö nauttisi hyvästä ruoasta, jos sellaista saan eteeni. Melbournessa on 6000 ravintolaa ja tuoreruokakin on vähän toista kuin Suomessa. Omat hedelmäplantaasit ja oma valtameri päihittävät kyllä kotimaiset ruispellot ja Itämeren lätäkön.
Hyvät raaka-aineet tuottavat kotikokinkin (=Atte) käsissä mainoita aterioita, ja olemme jättäneet sushirullalounaita lukuunottamatta ravintolasyömiset minimiin. Tässä omat suosikkiruoka-aineeni täällä:
1. Katkaravut - ei ne shrimpit vaan ne prawnit, sormen kokoiset, mehukkaat, helposti valmistettavat ihanat katkaravut. Voisin syödä näitä vaikka kuinka paljon, kolesterolivaikutuksesta riippumatta. Hyvien australialaiskatkojen kilohinta pyörii 25 dollarin tietämissä, joten aika usein olen päätynyt ostamaan myös marinaramixiä, johon on laitettu mukaan myös simpukoita, mustekalarenkaita ja vähän pienempiä katkoja. Tätä herkkua saa 13-16 dollarilla/kilo, ja todella maukkaan pastan valmistus on helppoa. Herkkukatkaravut syön mielellään sellaisinaan, heti paistamisen jälkeen.
2. Avokadot. Suomessa lähi-Alepasta ostetut "ready-to-eat"-avokadot ovat ensin raakoja ja sitten homeessa. Hyvällä tuurilla niitä muistaa katsoa juuri silloin kun ne ovat syöntikelpoisia. Täällä avokadot ovat oikeasti syöntivalmiita ostettaessa ja jostain syystä myös sailyvät hyvinä viikonkin verran. Aivan mahtava välipala ja todella syvä avokadon maku, jota ei koto-Suomesa useinkaan tavoita. Avokadojen käypä hinta on 2-2,5 dollaria kappale. Hedelmien koossa on suuria eroja, joten etsivä saa hyvinkin vastinetta rahalleen.
3. Tuore pinaatti. En ymmärrä, miksi tätä myydään Suomessa niin vähän ja niin pienissä erissä. Sopiva lisäkemäärä meidän perheelle/ateria tuntuu olevan puoli kiloa. Pinaati sopii mainiosti myös lihakastikkeeseen vihreäksi. Parhaimmillaan se on kuitenkin katkarapujen rinnalla, pinjansiemenillä höystettynä. Pinaatin kilohinta on 10-12 dollaria. Paras diili on ollut 1200 grammaa kahdeksalla dollarilla, kun onnistuimme osumaan myyjän pakeille juuri ennen Vic Marketin sulkeutumista.
4. Kenguru. Hyvän makuista ja mureaa lihaa, ja koska kenguruita on täällä yllin kyllin myös eettisesti hyväksyttävää syötävää (muuten tässä lukisi tonnikala). Mainiota pippurimarinoituna sisäfileen tapaan pannulla paistettuna. MasterChefin myötä Aten pihvinkääntäjän taidot ovat hioutuneet huippuunsa.
5. Ja nyt täydellinen antikulinarismini paljastuu - maapähkinävoi. Tätä varmaan saa Suomestakin, mutta syön sitä vain täällä. Mieluiten lusikalla, suoraan purkista. Toimii myös paahtoleivän päällä, mutta vaatii ehdottomasti myös leivän voitelun ensin, muuten leivästä tulee liian tahmeaa syötäväksi.
viime metreillä liityn nyt tämän blogin jäseneksi. Oma kesä on ollut niin täynnä tapahtumia, että olen ehtinyt kelvottoman huonosti seuraamaan kämppisten toimia pallon toisella puolella. Nyt on vihdoin aikaa, ja koko blogi luettu. Onneksi olette palaamassa takaisin kurinalaiseen yhteisöömme ennen kuin kokonaan turmellutte. Vaikuttaa siltä, että telkkaria on katsottu aivan liikaa, ja lämpimän ruuan syöminen TV:n ääressä on klassinen merkki ihmisen rappiotilasta.
VastaaPoistaKyllä, ruokailun salliminen tv:n ääressä oli kova pala. Mutta keittiössä oli kerta kaikkiaan liian kylmä....
VastaaPoista