Queenslandista palaamisen älkeen tuntui siltä, että koko tämä Australian reissu on pian ohi. Piti siis alkaa tutkia, mitkä Melbournen huvitukset vielä ehtisimme nähdä jäljellä olevan kahden ja puolen viikon aikana. No, ensimmäinen paluun jälkeinen päivä meni kyllä kotihommissa - piti käydä kahdessa kaupassa ja pestä pyykkiä.
Keskiviikkona lapsilla ja minulla oli omituinen mutta hauska päivä, sillä vietimme kuusi tuntia ACMIn Game Masters -näyttelyssä. Näyttelyyn oli koottu videopelien historiaa, ja mukavasti sellaisella hands on -otteella, että kaikkia pelejä sai pelata. Olimme strategisesti odottaneet koulujen lomien päättymistä, ja näyttelyssä olikin koko ajan mukavan väljää, yhden koululuokan kahden tunnin vierailua lukuunottamatta.
Kaikille löytyi näyttelystä oma suosikki. Ossi jäi jumiin jo ensimmäisen osaston SpaceInvadersiin, minä puolestaan Donkey Kongiin. Neela ei vielä tässä vaiheessa erityisesti innostunut mistään, mutta pelaili kuitenkin tyytyväisenä 3D SuperMariota. Pääsimme kerrankin kokeilemaan rauhassa myös auto- ja moottoripyöräkonsolia koko sydämestä.
Oma totaalinen nostalgiahetkeni koitti, kun löysin Ultima Undergroundin. Tätä peliähän Atte pelasi suhteemme alkuaikoina, ja muistan ne lukemattomat tunnit, kun vastarakastunut muori nainen roikkui pelaajan selän takana pelin loppumista odotellen.
Salin futuristisemmasta päästä löytyivät ns. koko perheen suosikit, bändi- ja tanssipeli. Ossi viihtyi bändipelin rummuissa ja perheemme paras kokonaissuoritus oli Black Sabbathin Paranoid kokoonpanolla Laura (vocals), Neela (lead guitar) ja Ossi (drums). Kaunista! Tanssipelissä päihitin Neelan 3-1, mikä johti tietysti loputtomaan spekulaatioon (hänen taholtan) laitteiden toimimattomuudesta.
Kävimme myös ihmettelemässä uusinta uutta, japanilaista 3D-peliä, jonka visuaalinen ilme toi itselleni mieleen lähinnä LSD-tripin. Ideakaan ei täysin hahmottunut meille. Näyttelyssä oli myös oma osasto indie-peleille, josta löysimme kotoisan Angry Birdsin. Indiepeleistä löytyi muutakin mielenkiintoista: Visuaalisesti kauniit mutta juoneeltaan käsittämättömät tsekkipelit sekä kissoja huiputtava hiiri iPad-pelinä. Täältä myös Neela löysi oman suosikkinsa: iPadilla toimivan FlightControl-pelin, jossa hallittiin neljää lentokenttää ja kahta helikopterikenttää sekä satunnaista määrää ilma-aluksia - lennonjohtaja-ainesta?
Päässä pyöri vielä hyvän aikaa kotiinpalaamisen jälkeen, mutta pääsimme tasaamaan hengitystä Aten valmistaman iltapalan ja Australian MasterChefin finaalin myötä. Kun totesin Ossille, että taisi tulla reissun ruutuaika täyteen, sain vastaukseksi "tai koko vuoden".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti