Pakenimme viideksi päiväksi Whitsunday Islandseille, tarkemmin sanottuna Long Island Resortiin, kun tuli sellainen olo että olisi kiva hetken aikaa kesällä olla ihan lyhythihaisissakin. Tarkan euron matkustajina valitsimme käsimatkatavaralennot, ja säästimme siis kokonaista 15 euroa! Senpä vuoksi koko poppoollamme oli käytössä 28 kiloa (4x7) matkatavaraa kuuden päivän reissua varten. Minä otin mukaani mieluummin kaksi kirjaa kuin kameran, joten kuvaraporttia tulee myöhemmin kunhan saan kuvia ruinattua perheenjäseniltäni.
Päivä 1: Melbourne-Long Island
Vaikka yhdessä maassa vain matkustettiin, meni mtkustamiseen hyvinkin 2/3-päivää suuntaansa. Lähdimme liikkeelle 6:20 aamulla Aten etukäteen tilaamalla taksilla. Virgin Australian lennot Melbourne-Brisbane ja Brisbane-Proserpine olivat lähes minuutilleen ajallaan, ja puoli kahden aikaan olimme suunnitelman mukaisesti valmiita matkustamaan saarelle.
Emme olleet tajunneet, että tässä vaiheessa oltiin käytännössä vasta puolimatkassa, ja yksi etappi oli jäänyt ennakkovaraamatta. Nimittäin kuljetus lentokentältä 36 kilometrin päähän lauttarantaan. Onni kuitenkin suosi lomalaisia, ja saimme meille neljälle kolme viimeistä paikkaa pikkubussista, joka kuljetuksia hoiti. Ossi siis matkusti Aten sylissä. Kuskina oli australialaisen outback-miehen prototyyppi, harmaapartainen korkkihattuinen kaveri, jonka puheesta ei saanut mitään selvää. Mutta eipä hänkään ymmärtänyt eurooppalais-amerikkalaista aksenttiani, joten tasoissa oltiin. Sen verran ymmärsimme, että paluumatka olisi syytä varata puhelimitse edeltävänä päivänä.
Lauttarannassa pääsimme ongelmitta yhteysalukseen, koska se varaus oli korrektisti tehty etukäteen. Auringon jo laskiessa puoli viiden maissa saavuimme vihdoin lomaparatiisiimme, ja majoituimme pieneen, mutta siistiin huoneeseemme. Lapsille oli kerrossänky ja meille vanhemmille queen size parisänky. Aikaisesta aamusta uupuneena emme suuremmin valvoneet.
Päivä 2: Tutustumista saareen
Monella voisi olla sellainen ajatus, että jos matkustaa lomaresorttiin tropiikkiin, niin voisi vaikka chillailla biitsillä, kun lämpötilakin on reippaasti yli kahdenkymmenen. Me lähdimme kuitenkin kartoittamaan saaren luontopolkuja tavoitteena saada mahdollisimman hienoja luontokuvia. Kiersimme siis aamupäivällä Long Islandin pohjoisosan polun ja iltapäivän vietimme kivikkoisella vuorovesirannalla saaren sillä puolella, missä resorttimme ei ollut. Siellä sai muuten olla ihan rauhassa. Parhaina luontohavaintoina sisiliskot sekä rantarapujen armeija, joka toi elävästi mieleen Mordorin armeijat TSH:ssa.
Ehdimme Ossin kanssa myös tutustua varsinaisen lomakohteen hupitarjontaan ja pelailimme pingistä ja tennistä aina kun kävimme resortissa kääntymässä. Illan huipensi Linnunradan valokuvaaminen illalla - harvoin näkee niin maagista tähtitaivasta.
Päivä 3: Lisää kävelyä
Saarella oli toinenkin, pidempi luontopolku ja se piti tietysti seuraavaksi käydä tutkimassa. Kokeneina tarpojina pidimme ihan kohtuullist a kävelyvauhtia yllä ja ehdimme ennen lounasta suorittaa noin 10 kilometrin lenkin Sandy Beachille ja takaisin. Sandy Beach ei ollut aivan nimensä veroinen, sillä 2/3 rannasta oli melkoisen tiheän mangrovekasvuston peitossa. Joko esitteen kuvaa oli melkoisesti photoshopattu tai se oli melkoisen vanha...Retken parhaaksi luontoelämykseksi äänestettiin noin sadan perhosen parvi, jonka keskelle kävelimme.
Iltapäivällä Atte ja Ossi kävivät urheina miehinä - ja kaikkien suositusten vastaisesti -omatoimisnorklaamassa saaren autiommalla puolella Pelican Bayssa. Kun alkoi varmistua, että kaikki tällä saarella näkemisen arvoinen oli nähty, teimme viime hetkellä ex tmpore -varauksen Great Barrier Reefin päiväretkelle.
Päivä 4: Suuri Valliriutta
Taas oltiin aamulla aikaisin liikkeellä, kun yhteysalus lähti kuljettamaan meitä Long Islandilta Hamilton Islandille, josta varsinainen päiväretkialus lähti liikkeelle. Nautimme aurinkoisesta säästä laivan kannella. Bonuksena onnistuimme matkan aikana bongaamaan muutaman valaan.
Toisin kuin viisi vuotta sitten, tämä matkanjärjestäjä ei tarjonnut (tehottomia) inkiväärinappuloita matkapahoinvointiin, vaan ihka oikeaa länsimaisen lääketieteen tuotosta hydrobromidia. Niinpä vastoin kaikkia odotuksia en kärsinyt matkapahoinvoinnista ja saavuimme kaikki hyvävoimaisina Valliriutalle.
Hardy Reefille oli ankkuroitu ponttooni, jossa oli useampikin mahdollisuus riuttaan tutustumiseen. Valitsimme niistä ensimmäiseksi snorklaamisen. Noin kolmen vartin tunnin aikana teimme kolme erillistä reissua, sillä vesi oli pitemmän päälle melko kylmää (21) ja aallot sen verran korkeita, että Valliriutan ihmettely meni urheilun puolelle. Hardy Reef oli huomattavasti majesteettisempi kuin se pätkä minkä Aten kanssa viimeksi kävimme tsekkaamassa Cairnsista käsin, joten melko vaikuttuneina nousimme merestä ylös.
Söimme pikaisen lounaan ja ehdimme vielä mukaan puolen tunnin lasipohjavenematkalle, jossa pystyi ihailemaan riuttaa siististi sisätiloista paikallisen meribiologin selittäessä riutan ihmeitä. Ehdimme pikaisesti tsekata myös itse ponttoonin vedenalaisen huoneen tarjoamat näkymät, muun muassa kunnioitettavan kokoisen giant trevalyn (meriahven). Hyvä, ettemmem nähneet sitä ennen snorklausta, sillä Neela olisi saattanut kieltäytyä menemästä mereen...
Paluumatkalla emme mahtuneet sisätiloihin, mutta löysimme onneksi tuulensuojaisen paikan ulkokannelta. Tuuli yltyikin melkoisesti paluumatkalla, mutta hydrobromidi piti pintansa. Ossi teki vaikutuksen oksentaviin japanilaisturisteihin nukkumalla koko paluumatkan. Ainoa haittapuoli oli kuulemma se, että pää aina välillä kolahti viereiseen kaiteeseen. Myös illalla uni maistui.
Päivä 5: Resort-päivä
Viimeinen päivä oli varattu kaikkien resortin viihdykkeiden hyödyntämiseen, ja pelasimme tennistä, pingistä ja minigolfia koko perheen voimin. Tuuli oli edelleen navakkaa, joten Neelan rantalöffäily ja minun lukemiseni riippumatossa jäivät vähän vähemmälle kuin oli tarkoitus. Kävimme myös melomassa Happy Bayta ympäri vajaan tunnin verran, mutta uusia luontohavaintoja ei tehty.
Lapset ja Atte kävivät ruokkimassa batfishejä, joita olimme Aten kanssa käyneet ihmettelmässä jo aikaisemmin. Paluumatkalla lapset päättivät halkaista löytmänsä kookospähkinän, mistä johtuen sain nukkua yli tunnin päiväunet :). Sateenkaarilorit eivät jostain syystä saapuneet ruokinta-aikaan, mutta onneksi olimme nähneet nekin jo saapumisäivänä. Kaikki resortin "kuuluu hintaan"-elämykset tuli siis testattua.
Päivä 6: Paluu Melbourneen
Paluumatka ei tarjonnut yllätyksiä - kaikki varaukset oli tehty ja yhteydet toimivat. Viimeisenä luontoelämyksenä näimme lähtölaiturilla pari merikilpikonnaa. Bussikuskiksi sattui tällä kertaa puhelias vanhempi herrasmies, joka kertoili meille pitkät pätkät alueen sokeriruokoteollisuudesta ja luonnosta. Puoli kahdeksalta illalla saavuimme Melbourneen. Lapset ovat jo niin orientoituneita ympäristöönsä, että osasivat neuvoa taksikuskille nopeimman reitin meidän kämpille. Home sweet home!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti