Rugbya perjantai-illan ratoksi

Alamme selvasti asettua normaaliin olotilaan, silla heraan nykyaan aamulla ensimmaisena, Atte valvoo yli puolenyon toita tehden ja lapset nahistelevat kotoisasti. Ainoa outous on se, etta molemmat mukulat haluavat menna nukkumaan jo yhdeksalta - johtuu kenties siita, etta kavelemme taalla huomattavasti enemman kuin kotona. No, Ossi saattaa urheilla yhta paljon, meille muille tama on selva kuntokuuri.

Eilen lapsilla oli taas Shauny-paiva, ja mina kaytin ajan tehokkaasti asioiden hoitamiseen keskustassa: kavin viemassa ostamani kengat takaisin kauppaan, silla niista hajosi vetoketju toista kertaa jalkaa laitettaessa (uudet saan kuulemma maanantai-iltapaivana), kavin ihmettelemassa kolmatta kertaa Vodafone-liikkeessa miksi Neelan prepaid-liittyma ei toimi, ostin Neelalle kaksi jalkimmaista osaa Hunger Gamesia David Jonesilta  ja torsasin kymmenen dollaria Myersilla kaulahuiviin. Iltaruoaksi ostin marinara-mixia Queen Victoria Marketista, joka on paaasiallinen tuoretavaraostospaikkamme.

Nopean iltapalan jalkeen lahdimme seikkailemaan Melbournen iltaan, nimittain Aten kollega Mark oli jarjestanyt meille liput Melbourne Rebels-Queensland Reds rugbyotteluun.  Ensimmainen puoliaika (a 40 minuuttia) meni ihmetellessa, mutta toisella jaksolla paasimme jo hyvin pelin strategis-teknisiin hienouksiin mukaan. Onneksi en ole rugby-tuomari, silla suuren osan ajasta tuomari oli jotakuinkin makuuasennossa niska vaantyneena tarkkailemassa, etta peli sujui saantojen mukaan myos "kasan" (strump) alla. Muuten noin erotuomarinakokulmasta hidastempoinen peli :).

Tässä illan ottelupaikka, AAMI Park, iltavalaistuksessa

Ja tässä otos pelin tuoksinnasta

Tanaan oli vahan vaikeuksia saada jalkikasvua ylos sangysta. Onneksi ilma on kaunis ja iloisena uutisena F-Secure oli lahettanyt minulle ohjeet koneeni siivoamista varten. Lisaksi International Housen aamiaispoytaan oli ilmiintynyt ihka oikea ruotsalaisperhe (komea nuorekas isa, lempea aiti ja kolme kaunista lasta), suloisena kontrastina meille.

Myota- ja vastoinkaymisia

Maanantaina jo luulin, etta kaytannon asiat alkavat olla mallillaan: Atte sai nettiyhteyden toimimaan kampilla ja saimme hankittua asutralialaiset puhelinliittymat seka Neelalle etta minulle. Shauny haki lapset aamulla mukaansa ja mina paasin kirjastoon lukemaan ja kirjoittelemaan.

Kirjastokorttihan oli siis ensimmainen asia, jonka hankin jo viime viikolla. Systeemi on taalla sellainen, etta henkkaria nayttamalla saa kortin, ja lainausoikeuden kahteen kirjaan kerrallaan. Sen jalkeen pitaa kayda nayttamassa jotain ilmoittamaansa osoitteeseen tullutta postia kirjastovirkailijalle, jotta lainausoikeus upgreidataan 50 opukseen. Olen tilannut meille viikonloppu-Agen, ja odottelen nyt kuumeisesti sen laskua, etta saisin korostuksen aikaiseksi. 1 1/2 kirjaa lainaamistani kahdesta on jo luettu...Minulle oli nimittain hieman epaselvaa, saanko ilman postia jatkossakin lainata aina kaksi kirjaa kerrallaan vai onko kyseessa kertaluontoinen kokeilu. Joka tapauksessa, minulla on kirjastokortti, siis olen olemassa. Hatatapauksessa myos International Housesta nayttaa loytyvan jonkinlainen kampuskirjasto, jossa on myos rompsuja.

Vastoinkaymisosiosta mainittakoon, etta Neela meni - kielloista huolimatta nettiin text&talk-liittymallaan ja soi sen saldon noin minuutissa seka sai liittyman sellaiseen lukkoon etten ole sita viela netin kautta onnistunut avaamaan. Ei millaan huvittaisi lahtea takaisin Vodafonelle, silla meita palvellut nuori mies (about 22 vuotta) oli kylla todella toykea ja ylimielinen. Joku yhteys lasten ja minun valilla pitaisi kuitenkin olla Shauny-paivina.

Omaan koneeseeni sain sitetn nettiyhteyden myota kahdessa paivassa S.M.A.R.T Recovery Disk Repair -viruksen, joka nayttaa silta kuin olisi tyhjentanyt koko koneen ja pyytaa ostamaan kyseisen palvelun (koska naytolla pyorii vain kokeiluversio). Olen ollut mahdottoman zen ja miettinyt eri optioita jotka ovat 1) olla ilman konetta seuraavat puolitoista kuukautta ja korjauttaa oma vasta Suomessa tai 2) kiikuttaa kone jollekin viruskorjaajalle taalla. Atte loysi jonkun ainakin kunnioitettavalla alueella sijatsevan palvelun, joka veloittaa siivoamisesta 129 AUDia. Olen myos lahettanyt kyselya F-Securelle, jonka virustorjuntaan olen luottanut.

Tanaan oli kirpea talviaamu, lampotila ainoastaan +4, mutta onneksi aurinko lammittaa kivasti paivan mittaan. Kehitetaan lasten kanssa jotain actionia paivaksi ja illalla paastaan Aten kanssa kahdestaan syomaan kun Shauny tulee lapsenvahdiksi.  

Ääkkösten paluu

Haa, kämpän nettiyhteys ei vieläkään toimi mutta keksin viimein miten saan oman koneeni kiinni International Housen langattomaan verkkoon. Äiden ja öiden paluu!

Paluu Docklandsiin

Eilen teimme nostalgiaretken vuoden 2007 asuinsijoillemme Docklandsiin. Docklandshan on Melbournen trendikkaista trendikkainta aluetta, vanha telakka jota rakennetaan kovalla vauhdilla ja kovalla rahalla moderniksi viihtymisalueeksi. Varsin epatodennakoinen asuinpaikka meille siis, mutta hyvin me sinne asetuimme kahdeksaksi kuukaudeksi taannoin.

City Circle - Melbournen viehättävä ilmaisratikka

Jotain oli vaistamatta tietysti muuttunut. Jo lahestyessamme City Circlella aluetta huomasimme yhden uuden talon, ja sen, etta markkinavoimien puristuksessa Telstra Dome oli muuttunut Etihad Stadiumiksi. Olimme lukeneet matkaoppaasta, etta asuintalomme takapihalle oli kuluneiden vuosien aikana rakennettu ostoskeskusalue Waterfront. Hyvaan kaupalliseen tapaan ilmaisratikkakin otti taman huomioon ja teki nyt kierroksen ostoshelvetin kautta. Mekin jaimme kaksikerroksista ulkoilmaostoskeskusta ihmettelemaan. Mukaan tarttui pari farkut, muutama paita ja yhdet aurinkolasit.

Greetings from Docklands!

Waterfrontista loytyi myos matkaoppaan mainitsema puoliksi rakennettu maailmanpyora. Vekotin oli valmistunut vuonna 2010 mutta jai melko pian telakalle "rakenteellisten ongelmien" vuoksi. Enpa tieda, olenko koskaan halukas moista maailmanpyoraa kokeilemaan, vaikka saisivat sen uudelleen rakennettua valmiiksi asti...

Paljon oli Docklandissa onneksi sailynyt samanakin. Vaikka rakastamamme italialaisten herkkujen puoti olikin havinnyt, niin New Qauyn veikeat patsaat ja oma asuintalomme ja jopa parvekkeemme loytyivat helposti. Ja mika tarkeinta, etelaisen pallonpuoliskon (tai ehka koko maapallon) paras jaatelobaari Limonetto oli edelleen paikoillaan ja tarjolla oli herkullista sitruunasorbettia. Viileahkoa saata uhmaten otimme jaatelot ja lahdimme kavelemaan lasten leikkipuistoa kohti.

Limonetto - maailman parasta jäätelöä?

DelMonte -mies sanoo: Kyllä!

Matkan varrella rekisteroimme sen, etta palmut ovat ilmeisesti so last season, silla rantakadun kasvit oli vaihdettu enemman saniaistyyppisiin ratkaisuihin. Lasten leikkipuisto loytyi, mutta muistikuviemme perusteella siita oli poistettu laitteita ja aluetta oli pienennetty kun uusia lasiseinaisia kerrostaloja oli rakennettu ymparille. Tama taytyy kuitenkin myohemmin vahvistaa valokuvista.

Sisaruksille suunniteltu liukumäki

Atella oli viela intoa jatkaa shoppailua David Jonesilla, mutta lapset ja mina paatimme melko pian lahtea kampille lepailemaan. Illalla ohjelmassa oli kaksi elokuvaa (17 Again ja Mona Lisa's Smile). Huomenillalla paasemme kengurukekkereihin Aten kollegan luokse.

Luonnonilmioita

Viikko ollaan oltu paa alaspain ja jo kaksi jarisyttavaa luonnonilmiota on osunut kohdalle. Maanantai-iltana muu perhe istui sohvalla ja mina seisoin venyttelemassa jalkojani, kun keittion kaapin ovet alkoivat pitaa aanta. Istuvat perheenjasenet vakuuttivat, etta kyseessa oli maanjaristys, jonka he tunsivat selkeasti. En uskonut. Mutta niinhan uutiset seuraavana paivana paljastivat, etta Moen kaupunki (kyla?) oli tosiaan joutunut maanjaristyksen uhriksi. Jaristys oli Victorian osavaltion voimakkain 110 vuoteen.

Toissapaivana vietimme taalla vuoden lyhyinta paivaa. Paiva oli sateninen ja tuulinen, jota pidimme ihan normaalina juhannusta edeltavan paivan kelina. Lehdesta sitten eilen luimme, etta kyseessa oli Victorian alueen kylmin kesakuun paiva sitten vuoden 1993. Lampoa oli ollut vain 9.2 astetta.

Ensimmaisen viikon saldo

Juhannusaaton aamu on valjennut taalla suomalaiskansallisen saan vallitessa: 15 astetta lamminta, tulle, ja sateen uhka on ilmeinen. Atte on lahdossa toihin ja mina ja lapset mietimme, mita tanaan tehtaisiin. Isannalta on tullut Desperate Housewifelle ohjeet kayda kaupassa ja hommata kampan netti kuntoon, mutta ainakin talla hetkella taalla opiskelijoiden tietokoneluokassa surffaaminen riittaa minulle hyvin.

Perhe alkaa olla, Atte lukuunottamatta, toipunut aikaerosta ja normaalielama voi siis pian alkaa. Lentomatkat sujuivat jo rutiinilla, ja talla kertaa Singaporessa oli sen verran vaihtoaikaa, etta ehdimme katsastaa lentokentan putiikit. Onnistuin taistelemaan iPadin ostamista vastaan, joten nahtavaksi jaa ehdinko ostaa sen paluureissulla jolloin vaihtoaikaa on puolet vahemman - markkinatutkimusten mukaan hinta Singaporessa on koko maapallon halvin.

Saavuimme aamun varhaisina tunteina kampillemme International Housen kampukselle, jossa meilla on erillisessa tiilirakennuksessa kolemn huoneen ja keittion asunto. Australialaiseen tapaan ikkunat ovat yksinkertaiset eika vesikiertotyyppista lammitysta ole, joten yritamme nostaa huoneilman lampotilaa yhdella sahkopatterilla, ilmalampopumpulla ja kaasulammittimella vuosimallia 1961.

Koska itselleni kaikki on oudolla tavalla tuttua, ei ole ollut hirveaa tarvetta kayda heti jossain tai ostaa jotain. Shoppailusta onkin vastannut Neela, joka on jo kayttanyt puolet budjetistaan kesatakkiin ja sandaaleihin. Itse odottelen talvialen loppurysaysta heinakuun puolenvalin tienoilla. Keskustassa hengailun lisaksi olemme tehneet kavelyretken meille uuteen lahioon Brunswickiin jossa sijaitsee lahin ruokakauppa (seka mielenkiintoisen nakoinen indie-vaatekauppa SkunkFunk) seka kayneet ACMI:n Screen Worlds -nayttelyssa. Nayttelyssa oli kivasti esilla television, elokuvan ja tietokonepelien historia. Mainiota ajanvietetta sadepaivaksi, silla sisaanpaasy oli ilmainen ja peleja sai pelata! Ossi oli tietysti ylivoimainen kaikissa paitsi yhdessa pelissa: Tetris-listalla pelasin itseni heti karkeen!

Ossi korvatulehdusta olemme hoidattaneet paikallisella Betta Helath -klinikalla. Intialaistaustainen laakari oli enemman kiinnostunut nakymyksistani jalkapallon EM-kisoista kuin Ossista, mutta toivottavasti maaratty antibiootti puree tautiin siita huolimatta. Iltaisin olemme kokkailleet ja katselleet televisiosta Australian Master Chefia.

Ensi viikolla asetumme paremmin arkirytmiin, kun Neelalle ja Ossille hankitty "lapsen"vahti Shauny aloittaa hommansa. Shauny on toisen vuoden taideopiskelija RMIT:sta ja kielikurssittaa ja retkeilyttaa lapsia 2-3 kertaa viikossa. Tapasimme eilen, ja hyvalta vaikuttaa.

Hyvaa juhannusta kaikille!

Take-off häämöttää

Niin on kiire ollut ettei suunnittelusta ja valmistelusta sen enempää raportointia sitten helmikuun. Vahvalla rutiinilla mentiin koko kevät, ja ostettiin lentolippuja ja hankittiin viisumeita aina jossain välissä. Hyvänä puolena se, että perheemme on valveilla jos ei nyt 24/7 niin 20/7 ainakin. Aina välillä tapaamme illallispöydässä, joskus jopa kaikki neljä.

Välilasku Singaporessa

Viimeiset kaksi viikkoa Neela on nukkunut, Ossi urheillut ja Atte ja minä olemme - kuinkas muutenkaan - tehneet töitä. Tänään puolenyön maissa meidät kaikki kuitenkin vyötetään Airbus 343:n penkkiriville 54 ja laitamme kuulokkeet korviin, avaamme viihdekeskuksemme ja hengitämme hetken. Kerron sitten sunnuntaina, miten matka meni.